torstai 25. elokuuta 2016

Raivaajan heikoin lenkki.

Vaikka meillä tavarapaljous oli laitettu kuriin jo ennen Konmari-ilmiötä, tein vielä ennen töiden jatkumista kaappien tsekkauksen, sillä varasimme ystävän kanssa kirppispöydän.

Minä pidän kaappien siivoamisesta (enkä edes ole mikään siivousneurootikko), niin hullulta kuin se kuulostaakin. Olen jopa tehnyt muutaman "ammattijärjestelijä" keikan kodin ulkopuolella. Tulee hyvä fiilis, kun tavarapaljouden keskellä elänyt tyyppi huomaa kuinka vapauttava tunne tavarasta luopuminen on, kuinka paljon helpompaa siivoaminen (ja siihen ryhtyminen)jatkossa on ja komeron ovenkin voi aukaista ilman tavaroiden vyöryämistä lattialle.

En kuitenkaan ole ihan tiukimmasta päästä, sillä mielestäni kodissa pitää ja kuuluu olla niitä tärkeitä muisto/koriste-esineitä tai ihan mistä nyt vaan itselle hyvä mieli tulee, vaikka se olisi se jäätävä posliiniesine. Jokainen omalla tyylillä.

Mielestäni pääpointti ei ole tavaran karsiminen vaan järkevämpi kuluttaminen. Mielummin hankkii yhden hyvän kuin kymmenen sinnepäin. Kirpparilta ostaminen on huono tekosyy ehkä-tavaroille, johon itsekin silloin tällöin sorrun. 

Kävimme lasten kanssa heidän kirjakaappiaan lävitse. Lastenkirjaklassikot ovat muuten tämän raivaajan yksi heikko lenkki.

Koska vanhimman lapsen maailma on jo tovin pyörinyt enemmän Tylypahkassa kuin todellisessa maailmassa (ainakin siltä usein tuntuu), katselimme osan kirjoista pois. Barbien ja Hello Kittyjen poistumien eivät tuntuneet missään. Kasa Kristiina Louhen kirjoja, joissa seikkailee tutun niminen tyttö, sai minut kuitenkin hannaamaan.

Muistan kuinka molemminpuolisen äksyilyn ja riitelyn jälkeen luimme usein Ainon äiti on vihainen-kirjaa tai kuinka hän ihan pienen pienenä Aino ja tuhmat luistimet kirjan tietyn sivun kohdalla hoki titityy titityy. Näissä kaikissa on paljon hyviä muistoja.

Siellä ne kirjat ovat edelleen kirjahyllyssä. Kirjoista luopumisen takana taitaa olla vaikeus ja haikeus myöntää itselle, että minulla on jo melko iso tyttö.
 







maanantai 22. elokuuta 2016

Mitä olen dyykannut meille eniten?


Vanhojen pakastimien koreja. Meillä on pidetty näissä jo vuosia lapaset, pipot, rukkaset ja keräykseen menevät lehdet. Kuva ei anna todellisuutta esimerkiksi tämän korin oikeasta koosta. Tämä on todella korkea. Lehtiä mahtuu hirvittävästi ja on helppo kantaa lehtikeräykseen. On tämä ollut joskus aikoinaan lelukorinakin.

Moni sisutusjuttuja seuraava varmaan huomasikin, että nämähän muuten ovat melkein samanlaisia kuin ne jo tovin pinnalla olevat sisustuskorit (merkkejä mainitsematta) isommassa koossa :D

Paljon kestävämpi, ekologisempi ja minun makuuni jopa kauniimpi vaihtoehto kuin muoviset laatikot eteisen hyllyillä.

Tiedättekö, paikkakuntalainen ystäväni löysi jokin aika sitten roskiksesta String-hyllyn. Sellaisen Pocketista hieman isomman mallin, lucky you! (Samaisesta roskalaatikosta, josta minä löysin aikoinaan sohvapöydän, klik!)





maanantai 15. elokuuta 2016

Konkurssin innoittama tuunaus.


Innoittama on ehkä väärä sana. Sanoisinko pakon edessä tuunattu. Tilasin Anttilan alennusmyynneistä pöytävalaisimen liian jouluisen(?) tilalle. Valaisimen puunvärin ja valkoisen johdon kombo ei miellyttänyt, mutta parasta tässä maanantaikappaleessa on se, että valaisimen lasikupu on liian iso jalkaan. Kuvun tulisi mennä puuosassa olevaan uraan, nyt jäi keikkumaan nipin napin puuosan päälle. No minäpä ihmettelin pari päivää kun asiakaspalvelusta ei vastata sähköpostiviesteihini ja pian olikin uutisissa tieto konkurssista.
Sain sentään (viallisen) tuotteeni eikä käynyt niin kuin monelle muulle.

Maalasin puuosan valkoiseksi ja junttasin pikaliimalla kuvun jalkaan kiinni. Pikaliimattuani harmittelin, että olisikin pitänyt yrittää tehdä sellainen betonimainen Leimu- tyyppinen ratkaisu.

Syksyä ilmassa, tykkään.

 





keskiviikko 10. elokuuta 2016

Mainosrepulla kouluun.

Niinhän siinä kävi, että reppuhankinnat jäivät niin viime tippaan, että lapsi aloittaa kolmannen luokan huomenna isän työpaikan mainosrepulla tai äitinsä jiihooällän eli Julkisten ja hyvinvointialojen liiton repulla.

Tavoitteena oli hankkia kotimainen reppu, mutta se ei käynytkään niin helposti. Googlen haulla ensimmäiseksi pärähti Globe hope. Tämä olisi oikein mainio vaihtoehto, mutta vaikkei tyttäreni nirsoimmasta päästä olekaan, on liikaa vaatia häntä valitsemaa armeijan sarkatakista tehty reppu :D Minulle kyllä kelpaisi!

Toisena hakutuloksissa oli Reipas tuote. Mikäli etsisin reppua meidän ekaluokkalaiselle olisi tämä oikein varteenotettava vaihtoehto, mutta mikäli uusi reppu kestää yhtä monta vuotta kuin edeltäjänsä, olisivat perhoset ja kukkaset kuudesluokkalaiselle ehkä nou thänks. Kuosin tulisi siis olla ajaton.

Ystäväni vinkkasi minulle facebookin puolella KLOdesignin repusta. Laitoinkin heille sähköpostia ja tiedustelin olkahihnojen leveyttä. Olivat samoilla linjoilla kuin minäkin lapselle sopivasta koulurepusta. Parhain vaihtoehto on leveät olkahihnat pehmusteilla. Tällainen rehti vastaus, jonka vuoksi tämä yritys jäi takuulla takaraivooni ja varmasti teen paluun heidän monipuoliseen valikoimaansa. Heidän Klon reppunsa ovat suosittuja esimerkiksi lukiolaisten ja aikuisten keskuudessa päivittäisessä käytössä. He painavat kankaat käsin sekä ompelevat reput itse, kaikki valmistus tapahtuu siis Turussa.TÄÄLTÄ voit lukea lisää heidän arvoista.

Ja minkä pitikään olla tämän postaukseni alkuperäinen pointti:
No se mainosreppu ja kolmasluokkalainen. Olen iloinen siitä, että hänelle on fine mennä kouluun vanhalla mainosrepulla tai vaikkapa veljen kumppareilla. Myönnän itse tuijottavani usein merkkejä (kestävyyden toivossa) ja olen tiedostanut sen etten tahdo lapsen oppivan merkkitietoiseksi siitä huolimatta, että hänellä niitä olisikin. Toivon, että hänelle merkittömät ja merkilliset vaatteet pysyisivät samanarvoisina mahdollisimman pitkään ja että se uusi reppu ostetaan tarpeeseen vanhan puhki käytetyn tilalle, ei uuden hienomman kuosin takia.


"Mitä välii, moni lapsi olisi onnellinen tästäkin repusta ja sitä paitsi joillakin on siskojen vanhoja reppuja". Voi kun tämä asenne säilyisi vielä monta vuotta ja että hänestä kasvaisi järkevä kuluttaja, joka ei esimerkiksi hankkisi uusia sohvatyynyn päällisiä joka syksy kuten äitinsä.

PS// Teksti ajastettu. Reppuongelma ratkesi sillä, että yläasteikäinen kummityttöni pesi kånkeninsa ja huomasi sen myötä, että reppuhan on edelleen käyttökelpoinen :D Meille siis kotiutuu hänen uusi reppunsa (joka on tyttäreni mieleen) ja kummityttö jatkaa yläastetta ketturepulla.






torstai 4. elokuuta 2016

Siskoni koti.

Katkaistaanpa jo tovin kestänyt blogihiljaisuus. Me olemme kyllä eläneet kuin viimeistä kesäpäivää (kuten lapset hokevat, kiitos Lidlin mainoksen) ja tänä kesänä on touhuttu vaikka ja mitä. Toisaalta taas olemme osanneet ottaa myös hyvinkin rennosti mökkilaiturilla. Mielessä ei ole käynytkään tietokoneelle istahtaminen töiden ulkopuolella. Sisustusjututkin unohtuvat aina näin kesäisin, huusholli kun tuppaa olemaan ihan sekaisin ja motivaatio sen suhteen on nolla. Melkein Matti Myöhäisenä meinasin vielä keretä asuntomessuilla käymään, eiköhän sieltä viimeistään löydy kipinä.

Pikkusiskoni muutti miehensä ja heidän pienen vauvansa kanssa kaksikerroksiseen paritaloon. He ovat rempanneet asuntonsa lähes kokonaan. Siskoni puolisosta on paljastunut hyvin taitava tuunaaja ja nikkaroija, vaikka leipätyö on jotain täysin muuta.

Hän on mm. tehnyt tämän ensimmäisen kuvan hyllyn putken pätkistä. Olohuoneen seinä on mustaksi maalattua OSB-levyä, levyn taakse on tulossa valo. Olohuoneessa oleva tv-taso on tuunattu ikean Bestå-sarjasta. Räsymatot ovat äitini tekemät ja ovat olleet jossain minunkin edellisissä asunnoissani yli 10 vuotta sitten. Olohuoneessa on kaunis Ebonia Designin Markku Tonttilan suunnittelema ja valmistama sohvapöytä jalavasta.
Portaikon naulakot on tehty verhotankojen nupeista.

Hauskoja oivalluksia, vielä olisi rempan loppurutistus.

Terveisiä Jyväskylään :)















perjantai 1. heinäkuuta 2016

2xkirppisjääkarhu.Löytyykö tietoa?

Uusimmat kirppisostokseni ovat tässä. Kaksi jääkarhua ja vieläpä samalla kertaa ostettuna, tosin eri kirppispöydistä. Nämä ovat Lomonosovin ja Arabian malleja. En ole posliini/keramiikan keräilijä, mutta tuon kahden euron hintaisen Lomosovin kuitenkin tunnistin ja nappasin koriini lähinnä ajatellen pientä Helsingin serkkuamme, jonka hyllyllä tällainen yksi jo on. Ajattelin sille kaveriksi mikäli sattuu olemaan eri mallia.

Löysin kuitenkin kirppiksellä kiertelyn päätteksi tämän Raili Eerolan 60-luvulla(?) suunnitteleman Arabian jääkarhun, joten ajattelin antaa molemmat jääkarhut pojillemme.

Mahtaako kukaan tietää mitä tuo Polar Express tassun alla tarkoittaa? Kenties jonkin säätiön tai yrityksen nimi? Toisessa tassussa Arabia Made in Finland.

Ja onko Lomonosovin nalle kuitenkaan aito, sillä pohjassa ei ole leimaa? Onko totta, että punainen leima voi pyyhkiintyä pois?




torstai 23. kesäkuuta 2016

Perinnetyypin juhannustervehdys.

Minä taidan olla perinneihminen. Jouluun, pääsiäiseen, laskiaiseen ja mitänäitänyton kuuluu ne samat perinteiset rituaalit. Olen ylpeä suomalaisten kaikista omista hienoista tavoista ja juhlista, joita ei muualla tällä pallolla olekaan tai kenties niitä juhlitaan hiukan eri tavoin. Mielestäni perinteet ovat rikkaus ja ehdottomasti vaalimisen arvoisia juttuja. Tässäkin on vastarannan kiiski taustalla; pienen Suomen mämmit, vastat, virpomiset, joulusaunat, simat ja Runebergin tortut peittoavat amerikkalaisten kemujen apinoinnin yks nolla -siitäkin huolimatta, etten pidä mämmistä ja simasta.

Eilen televisiossa oli kuinka ruoanlaittotavat periytyvät omille lapsille. Siis se kuinka paljon ruoanvalmistukseen panostetaan. Uskon, että tämä pätee jollain tapaa myös juhlaperinteisiin, varsinkin jos muistot niistä ovat mukavia. Harmi, jos lapsilta jää vaikkapa joululaatikot maistamatta, koska vanhemmat eivät itse niistä pidä tai pääsisäismunat etsimättä, koska vanhemmilla ei ole siihen aikaa tai halua.

Yksi juhannusperinne meiltä puuttuu: juhannuskoivut. Ne sellaiset kuistin molemmin puolin töröttävät isot yksilöt. En anna sen kuitenkaan häiritä, sillä takuuvarmat itikat, palaneet makkarat, hyvät löylyt ja Suomen yllätyksellinen sää pitävät juhannusfiiliksen yllä. Mukavaa juhannusta kaikille.

//Löysin varaston joulukamoista tuollaisen valtavan maljan. Hyvä vastine perinteisille maitotonkille//